Tämä sivusto käyttää evästeitä toimiakseen mahdollisimman hyvin ja kerätäkseen analytiikkatietoja. Eväste (cookie) on tiedosto, joka tallentuu selaimen muistiin. Evästeet eivät sisällä henkilökohtaisia tietoja eikä näitä tietoja yhdistetä käyttäjään.
TARU TOMPERI
BIOGRAFIA
Olen kotoisin Sortavalasta, mitä nyt kävin syntymässä evakkomatkalla Vilppulassa. Synnyin kynä kädessä, tai ainakin äitini väitti niin. Joka tapauksessa kiinnostus kuvataiteisiin oli olemassa jo ihan pienestä lähtien. Taide on ollut harrastukseni koko elämäni ajan ja työni nyt jo 57 vuoden ajan.
Isäni oli rautatieläinen ja muutimme lapsuudessani usein. Kotoa rata vei minut Tampereelle tyttölyseoon ja sieltä Helsinkiin, taideopintoihin Ateneumiin ja Helsingin Yliopistoon, jossa opiskelin mm. taidehistoriaa ja estetiikkaaa. Valmistuin kuvataideopettajaksi ja työurani tein Nurmijärven Yhteiskoulussa, 38 vuotta kuvataiteen lehtorina.
Opetustyön, opiskelun ja perheenkasvatuksen ohessa välillä ehdin maalata vähemmän välillä enemmän. Pitkät kesälomat auttoivat, ilmaisuni kehittyi koko ajan hiljalleen. Ehdin opettaa myös taideyhdistysten maalauskursseilla ja hankkia jatkokoulutusta Taideteollisessa korkeakoulussa ja kävin lukuisia taidekursseja eri oppilaitoksissa.
Neljän lapseni vartuttua minulla alkoi olla enemmän aikaa maalaamiselle. Pidin omia näyttelyitä ja osallistuin yhteisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Hankin myös lisää koulutusta jätettyäni opetustyön.
Kuva: Aulis Nyqvist
TYÖNI KUVAUSTA
Taiteilijuus on ollut minulle itsestään selvä valinta. Tekemällä taidetta olen opetellut tuntemaan itseäni, muistamaan asioita, hahmottamaan maailmaa ja ilmaisemaan asioita, joiden kuvaaminen kielellä on vaikeaa tai mahdotonta.
1960–90-luvuilla maalasin paljon esittäviä kuvia öljy-, akryyli-, guassi-, ja akvarelliväreillä. Ajan kulumisen jäljet luonnossa, rakennetussa ympäristössä, esineistössä ja ihmisissä askarruttivat minua vuosien, jopa vuosikymmenien ajan. Omat kokemukseni, maailman tapahtumat sekä visuaalisen maailman näkymät antavat myös nykyisin jatkuvasti virikkeitä teoksiini.
Akvarelli on ollut tärkein tekotapani vuosikymmenien ajan. Vesi ja pigmentti on vaikea ja yllätyksiä tuottava yhdistelmä. Elämässä ja akvarellissa lopputulos on tietoisten valintojen ja sattumien summa, varsinkin silloin, kun maalaa märkää märälle. Sattuma antaa ja ottaa. Minua ei lakkaa koskaan ihastuttamasta kostean värin leviämisen ihme märällä maalausalustalla. Akvarellin antamat mahdollisuudet kuultavan ja peittävän värikerroksen kontrastiin, kerroksellisuuteen, joustavaan kuvailmaisuun ja luistavan siveltimen rytmiin ovat ainutlaatuisia.
Akryylimaalaus on toinen minulle tärkeä tekotapa. Korona-vuosina jätin akvarellimaalauksen muutamaksi vuodeksi vähemmäksi ja tartuin akryyliväreihin. Ne vaativat erilaisen maalaustavan. kosketuksen ja värin muokkaamisen, sen määrän, paksuuden jne. Akryyliä voi myös maalata helposti useita päällekkäisiä kerroksia ja täten se antaa akvarellia suuremman vapauden työjäljen korjaamiseen.
Maalaustapani on intensiivinen ja ekspressiivinen. Erityisesti suurelle kuvapinnalle maalaaminen on hyvin fyysinen tapahtuma. Aiheet muuttuvat usein päässäni ja kädessäni abstraktiin tai lähes abstraktiin muotoon ja voivat ne joskus saada selvästi esittävän muodonkin. Maalaminen on minulle seikkailu, retki sisinpääni, tunnistamattomaan. Teokseni tarjoavat mahdollisuuden useaan erilaiseen tulkintaan.
